6.3.2013

Marja Rautanen

Minkälainen on kirkollisen lehdistön tulevaisuus?

Muutama viikko sitten me isojen seurakuntayhtymien viestintäpäälliköt kokoonnuimme miettimään, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Kokouksessa saimme käsiimme uudistetun Espoon Seurakuntasanomat eli Essen. Hiljakkoin myös Vantaan Lauri oli uudistanut lehteään ja pudottanut nimensä pelkäksi Lauriksi. Taputimme näille lehdille. Uskomme edelleen painetun sanan voimaan.

Samassa kokouksessa perustimme kaksi työryhmää pohtimaan kirkollisten lehtien tulevaisuutta.  On hyvä yhdessä miettiä, mitä kirkollista antia voimme tarjota lukijoille sekä lehdissä että verkossa.  Edessä on isoja haasteita, samalla tapaa kuin maallisissakin lehdissä. Kirkon toimintaympäristö voi kuitenkin muuttua nopeastikin. 

Tampereen Kirkkosanomilla on aina ollut vankka asema Tampereen seurakunnissa. Onhan sitä toimitettu 1950-luvulta lähtien. Myös lehden nimi on ollut sama kaikki nämä vuosikymmenet. Lehdellä on ollut myös hyviä tekijöitä, jotka ovat olleet aluksi pappeja, mutta myöhemmin toimittajia. 

Tamperelaiset tuntevat lehtensä. Kirkkosanomat on ollut aina maltillisella linjalla. Olemme halunneet kertoa tamperelaisille paitsi hengellisistä asioista, myös monipuolisesta toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta. Lehti on tähän saakka ollut erinomainen väline, varsinkin kun Tampereen Kirkkosanomat jaetaan ilmaiseksi joka kotiin.

Varat vähenevät lehdenteossa

Nyt ovat edessä kuitenkin toisenlaiset ajat. Viime vuosituhannella kasvatettiin seurakuntalehtien määrää ympäri Suomea. Rahasta ei ollut pulaa. Nyt tilanne on muuttunut täysin toiseksi. Nyt ovat edessä pienemmät lehdet tai ainakin harvemmin ilmestyvä lehti. Toki isoilla ja vaurailla seurakuntayhtymillä on edelleen mahdollisuus tehdä lehteä entiseen malliin. Hyvä niin, sillä seurakunnat tarvitsevat julkisuutta ainakin yhtä paljon kuin tähän asti.

Myös Tampereen Kirkkosanomat -lehteä uudistetaan parhaillaan. Tämä nykyinen lehti ilmestyy vielä tämän vuoden, mutta parhaillaan mietimme jo uutta lehteä. Lehti vanhenee paljon nopeammin kuin ennen, joten nyt on uuden lehden aika. Sen aika kestää muutaman vuoden. Sitten on jo mietittävä, milloin käytetään pelkästään verkkoa ja mitkä asiat painetaan vielä paperille.

Tämä merkitsee sitä, että kirkollisten lehtien on tiivistettävä yhteistyötä, jos ei aivan heti, niin muutamien vuosien päästä. Jo tähän mennessä monet lehdet ovat joutuneet harventamaan ilmestymiskertoja tai vähentämään sivumäärää. Moni lehti joutuu laittamaan seurakuntien uutiset paikallisen päälehden liitteeksi. Uskon, että ensi vuonna ilmestyvä uudistunut lehti säilyy vielä pitkään.